Synti

Sain joululahjaksi aika paljon rahaa, joten tietysti menin heti törsäämään ne ale-myynteihin. Toisaalta järkevämpää ostaa ne samat jutut nyt halvalla kuin parin kuukauden päästä täyteen hintaan.

Lindexissä sovitin syntisiä pikkuhousuja ja rintsikoita. ("Syntiset." Miksi tuntuu niin hyvältä sanoa alusvaatteita syntisiksi? Ehkä koska Annika sanoo kaikkea mikä etäisestikään liittyy seksiin syntiseksi, vaikka syntinen kuulostaa enemmän positiiviselta kuin negatiiviselta adjektiivilta. Suklaakin on syntisen hyvää, ja homejuustossa on syntisesti rasvaa.) No joo siis, ne alkkarit on viininpunaiset ja niissä on strasseja ja verkkoa ja niistä näkee jopa läpi. Eivät stringit, mutta siinä ja siinä. 

Pukukopissa sovitin niitä omien alkkareiden päälle ja tuijotin itseäni peilistä ja tajusin että näytän oikeasti vastenmieliseltä. Hionneet kainalot, ajamattomat ihokarvat, vatsamakkarat ja tylsä, maantienharmaa tukka, jonka tekokuitupipo oli kaiken lisäksi sähköistänyt. Huono ryhti, kuiva ja finninen iho,  Vatsan kurtut oikein korostuivat niissä kimmeltävissä alkkareissa, samoin mun raskausarvet (lue = läskistä venyneet reidet) ja kaikki selluliittimuhkurat. Mä vaan seisoin siinä, mä seisoin minuutteja ja tuijotin, vaikka mä halusin katsoa pois, mutta mä katsoin; mä katsoin pitkään, kunnes mun silmissä alkoi sumeta. Mä kidutin itseäni, niin se on.

Mä otin ne alkkarit, mutta kaksi kokoa liian pieninä. Ne sopivat minulle, sanotaan kahden kuukauden päästä.

Mutta näin ei kerta kaikkiaan voi jatkua, kyllä sitä mieltä olisivat kaikki. Mä luin kerran jutun toimittajasta, joka meni työn puolesta plastiikkakirurgin luo ottamaan arvion siitä, mitä kaikkia kohtia hänestä pitäisi korjata. Plastiikkakirurgi keksi yli viisikymmentä korjattavaa kohtaa. Viisikymmentä.  Mä en edes keksi kehostani niin montaa kohtaa. Mutta se hetki sovituskopissa oli vähän samanlainen:  mä mietin kaikki kohdat, jotka pitää muuttaa.

Läskit. Ne harmittaa mua kaikkein eniten, sillä niitä ei saa pois rahalla eikä sormia napsauttamalla, vaan se vie aikaa, se vie mun itsekurista ja motivaatiosta riippuen muutamasta viikosta kuukausiin. Pian pitää palata töihin, enkä mä tiedä, onko se hyvä vai paha. Ehkä kiire saa ajatukset pois ruuasta, tai sitten olen kotiin päästyäni niin nälkäinen, että tulee syötyä liikaa niin kuin toissa päivänä makaraonilaatikkoähky. 

Tukka. Varasin jo kampaajan, mutta en tiedä, mitä haluan. Platinaista blondia, vai sittenkin kirkkaanpunaista? Vai ehkä kuparinpunaista? Mahonginpunaista? Ellei sitten tummanruskeaa? Tammenruskeaa? Sävyjä on vaikka millä mitalla. Luulen, että kuparinpunaista.

Selluliitti. Ruokavalio kai auttaa siihen. Mihinkään kauneusleikkaukseen mulla ei olisikaan varaa.

Iho. Se on kamalan kuiva, nenänpielet ihan hilseilevät! Lisäksi leukaan on taas ilmestynyt finnejä. Jostain Demistä luin, että leukaan tulevat finnit on merkki stressistä. Saatanastako mulle on stressiä tullut, nythän on lomaa ja sen kyllä huomaa.

Ihokarvat. Tiedän: pitäisi olla tarkempi. Joillain naisilla ei koskaan kasva missään karvaa, joko ne käyvät sokeroinneissa tai sitten vaan tunnollisesti ajavat karvat aina kun niitä vähänkään ilmestyy. Mulla on kainaloissa ja säärissä, jopa tisseissä kasvaa karvaa, ja jalkovälissä tietysti, koska haloo, kuka muu sinne nykyään katsoo kuin minä? Niin että ketä varten minä ajelisin yhtään mitään pois. Mutta nyt siihenkin tulee muutos. Epilaattoriin ei ole varaa, joten partareillä mennään.

Ei mikään ihme, ettei Jori halunnut olla kanssani paria kertaa enempää. Tokalla kerralla se puristi silmiään kiinni ja varmaan ajatteli jotain muuta, jotain toista.

Raha menee kaikkeen tähän, ja mä olisin halunnut mennä leffaan ja ostaa uudet talvikengät ja ehkä takinkin. Varasin kampaajan ja ostin Body Shopista järjettömästi kaikkea ihanantuoksuista mutta saatanan kallista, ja sitten hommasin ihokuorinnan ja kasvonaamion, vittu KASVONAAMION, tiedän jo miten äiti räkättää mulle ja tarjoaa kurkkusiivuja silmille, vittu se ei kans tajua mistään yhtään mitään. Ostin myös korkokengät, kirppikseltä tosin, mutta ihan kivat, ja kirkkaanpunaisen huulipunan, ja Glitteristä kimaltavan kaulakorun. Ja sitten syntiset alusvaatteet, joihin en vielä edes mahdu. 

Kun olen valmis, lähden ulos ja löydän jonkun, ja sitten en enää koskaan ajattele Joria. Ja kaikki katsovat mua, kaikki näkevät mut, nyt ei kukaan näe, Jorikaan ei näe, mutta silloin näkee!

Bussissa matkalla kotiin mietin syntisyyttä. Se mitä minä teen on ilman muuta syntiä, jos miettii kuolemansyntejä. Ahneus, rahaa meni saatanasti vaikka olisin voinut lahjoittaa kaiken Afrikkaan ja sieluni olisi puhdas. Kohtuuttomuus, mihin mä muka tarvitsin niitäkin E-vitamiinivoiteita, saati niitä alusvaatteita, tai kenkiä? Kateus, tietysti mä kadehdin kaikkia kauniita ihmisiä, ja Annikaakin kadehdin. Laiskuus, mä en olis tässä kondiksessa jos en olisi niin laiska. Ylpeys, ylpeys on sama kuin turhamaisuus, ja turhamaistahan tämä kaikki on niille, jotka eivät näe korkeampaa päämäärää. Viha, vihaanhan mä kaikkea, Joria ja Jorin naisia ja itseäni ja Annikaakin ja kaikki koulun idiootteja. Himo, himo on kysymysmerkki. Himo, tai aviorikos. Huorintekeminen. Haluan mä, mutta haluanko mä halun vuoksi, vai siksi, että mut viimein hyväksyttäisiin, että mä viimein kelpaisin?

Mä joudun tasan varmasti helvettiin.

Syömiset 1.1. 

Aamupala: omena

Lounas: 4 dl pinaattikeittoa ja kananmuna

Välipala: omena

Päivällinen: riisiä, kanaa ja salaattia

Iltapala: omena

Liikunta: hyötyliikunta

Syömiset 2.1.

Aamupala: omena ja porkkana

Lounas: eilistä riisiä ja kanaa ja salaattia

Välipala: teessä hunajaa

Päivällinen: makaronilaatikkoa ja ketsuppia, 

porkkanaraastetta

Iltapala: -

Liikunta: kävin uimahallissa

Syömiset 3.1.

Aamupala: Ruisleipää, levitettä ja kurkkua

Lounas: omena

Välipala: omena

Päivällinen: makaronilaatikkoa ja ketsuppia,

porkkanaraastetta

Iltapala: omena 

Liikunta: tein vatsalihaksia ja lankutin

Tänään olen juonut kupin kahvia.